Mielikuvitustamme kiehtonut esi-isä Markku tuli konkreettisemmaksi kuluneena kesänä, kun pääsimme elokuisena lauantaina tutustumaan esivanhempiemme kotiseutuun Tuori –Kouraniemen sukuseuran vieraina. Vauras Satakunta tuli meille tutummaksi ja näimme monia sukuseurojamme yhdistäviä paikkoja.
Sukukirjamme nimi on ”Saastamoisten sukukirja – Juuret Vuonamonlahdella” Mutta missä oltiin ennen Vuonamonlahtea? Jo melko varhaisessa vaiheessa Saastamoinen-nimi alettiin yhdistää Sastamalaan: Sastamala – Sastamalainen/Sastamolainen – Saastamoinen. Monet tutkijat ovat esittäneet Vuonamonlahtea edeltävien alkujuurien löytyvän Sastamalasta. Esimerkiksi Harri Saastamoisen tutkimuksessa juuret johtivat Suodenniemen Karinkylään. Pyysimme sitten sukututkija Ari Kolehmaista selvittämään vielä DNA-perustaisella tutkimuksella suvun alkuperää. Valmistumassa olevan tutkimuksen mukaan juuret johtavat samoille seuduille, tarkka asuinpaikka selvinnee tutkimuksen valmistuttua. Joka tapauksessa Saastamoisten ja Tuorien välillä on selkeä geneettinen yhteys. Se, mistä kylästä tai talosta Saastamoiset ovat Keiteleelle lähteneet, vaatii vielä tarkennusta, ja tutkimus on valmistumassa lähiaikoina. Kirjalliset lähteet ja DNA-tutkimus tukevat toisiaan, mutta joskus geneettinen tutkimus voi tuoda myös yllätyksiä. Ari Kolehmainen oli Ellivuoressa kertomassa tutkimuksensa tämänhetkisistä tuloksista.
Miksi esi-isämme Markku (Marcus) Mattson sitten lähti Sastamalasta Vuonamonlahdelle yli 400 vuotta sitten? Luultavasti kuningas Kustaa Vaasan myöntämä verovapaus on ollut syynä siihen, että valtakunnan syrjäalueita alettiin vähitellen asuttaa. Harvinainen sattuma, että Markku on lähtenyt Kokemäenjoen latvavesiltä ja päätynyt Kymijoen reitin latvavesille. Nilakkajärvessä oleva Vuonamonlahti on noin 30 kilometrin pituinen kapea lahti, jonka leveys on 1-2 kilometriä. Jo silloin järvi oli kalaisa ja on sitä edelleenkin.
Retkemme ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Karkun Pyhän Marian kirkko. Se on rakennettu 1400-luvulla ja tuntui lähes liikuttavalta ajatella, että hyvin todennäköisesti astelimme siellä samoilla jalanjäljillä kuin esivanhempamme satoja vuosia sitten. Toisena tutustumiskohteena oli kirjamuseo Pukstaavi, sillä onhan Vammala (nyk.Sastamala) ollut kuuluisa useiden kirjapainojen paikkakunta. Pukstaavissa ja samassa pihapiirissä olevassa museossa kiertelimme mielenkiintojemme mukaan. Päivän aikana näimme useita paikkakunnan kirkkoja ja hautausmaita. Tutuiksi tulivat myös monet Suodenniemen, Jalkavalan, Pajuniemen ja Karinkylän talot. Osassa näistä on myös asunut Saastamoisia.
Kaikista niistä saimme tarkkaa tietoa oppailtamme.
Kouraniemen Tuorien tarjoamalla lounaalla tapasimme isäntäväkeämme ja saimme
tutustua heihin. Tapasimme mm. Sastamalassa asuvan sukuseuramme jäsenen Eila Stenhällin ja yhteisiä sukulaisia löytyi heti. Lounaan jälkeen oli mahdollisuus tutustua joko Suodenniemen kotiseutumuseoon tai vierailla Tuori Distilling Co:n myymälässä. Luultavasti moni retkeläinen nauttikin matkan jälkeen saunajuomana em. panimon sahtia ja maisteli Häijään Herkkujuustolan juustoa.
Retkemme aikana saimme runsaan annoksen sukujemme yhteistä historiaa ja näimme esivanhempiemme mahdollisia asuinpaikkoja. Satakuntalainen vieraanvaraisuus ylitti odotuksemme. Yhteisistä juuristako lienee johtunut, että kanssakäyminen oli alusta alkaen välitöntä ja tunsimme olevamme kuin sukulaiset keskenään. Risto Tuori oli laatinut tarkan ja monipuolisen ohjelman retkipäivälle ja toimi asiantuntevana oppaana koko päivän ajan. Bruno Tuori ja hänen isänsä Pertti opastivat Suodenniemellä ja esittelivät kotitilaansa Koppeloa, jossa oli myös kotimuseo. Oppaamme olivat perehtyneet kotiseutunsa ja sukunsa vaiheisiin niin perusteellisesti, että ihastellen kuuntelimme sitä tiedon määrää, minkä matkan aikana saimme kuulla.
Koko päivän jatkuneesta tihkusateesta huolimatta meille kaikille 40 retkelle osallistuneelle jäi todella hyvä mieli onnistuneesta ja kauan odotetusta retkestä.